Höntsäilyä kankailla

Viime viikolla tuli treenailtua aika monipuolisesti lattia-, pari- ja ilma-akrobatiaa. Pääsin lauantain vapaavuorolla kuvailemaan treeniä (videokuvaa kännykällä), kun ohjatuilla tunneilla en oikein kehtaa kuvailla. Video on siitä helppo, että voin treenata rauhassa ja myöhemmin napata videosta screenshotteja valokuviksi. Ja tietenkin se on myös hyödyllistä, että näen missä on parantamisen varaa ja mikä menee hyvin. Sitä kun ei aina tehdessä hahmota, varsinkaan pää alaspäin, että onko esim. lantio täysin suorana vai kaarella. Ja tietty on hyvä, että voi myöhemmin vertailla videoita ja huomata kehitystä, vaikka tuntuisi, ettei ole kehittynyt. Sitä ei yleensä hoksaa ennen kuin pystyy vertaamaan vanhaan.

Tämä on sellainen liike, jonka olen pystynyt tekemään ensimmäistä kertaa itsenäisesti vasta muutama kuukausi sitten. Mulla on aina ollut melko heikot voimat käsissä (enkä edelleenkään erityisen vahva ole), joten kun aloitin ilma-akron, se oli aivan kamalaa! Mutta silti ihanaa <3 Mulla ei vaan yksinkertaisesti ollut mitään voimaa käsissä, enkä jaksanut edes roikkua kankaissa ilman, että kiedon ne pari kertaa käsien ympärille. Niinpä tuossa alussa, kun kankaista pidetään kiinni ja siitä ponkaistaan jalat ilmaan, jossa ne kiedotaan kankaiden ympärille, piti mulla olla aina joku työntämässä takapuolesta ja kannattelemassa olkapäistä että ei käy käsille niin raskaaksi. Tokihan se ylöspäin ponkaisu on myös vatsalihaksista kiinni, että kaipa nekin on tässä matkan varrella kehittyneet. Mulla on videomatskua vielä viime lokakuulta, jossa kaveri auttoi tuohon kun en itse päässyt. Mikälie voimaboosti on sen jälkeen tullut, mutta nykyään tämä onnistuu jo ihan hyvin.

Tämä on siitä haastava temppu mulle, että täytyy kiivetä ylös, erotella kankaat toisistaan ja kietoa ne jalkojen ympäri (ja roikkua pelkästään käsien varassa sen aikaa). Vaikka nykyään jaksankin jo jonkin verran roikkua kankaassa, vie se voimat hyvin nopeasti. Kankaiden kietominen ilmassa jalkojen ympärille on mulle vielä todella vaikeaa, koska sen pitäisi tapahtua tosi nopeasti ennen kuin voimat loppuu. Yleensä kangas kuitenkin vain pyörii jalan mukana enkä saa jalkaa pyöriteltyä niin että saisin kankaan siihen ympärille. Onneksi mulla on kuitenkin usein treenikavereita, joita pyydän kietomaan kankaat jalkojeni ympärille ja pääsen tekemään tämän skorpionin. Eli kun kankaat on kiedottu jalkoihin, otetaan kankaan päistä kiinni (ei näy näköjään kuvissa) ja pyörähdetään ympäri. Siinä voi sitten tyytyväisenä roikkua pää alaspäin.

Kuvankäsittely-pelleilyä :) Päätin kokeilla, kauanko jaksan roikkua kankaissa tuollaisella otteella,
ja pitihän siihen samalla jotain taiteellisuuttakin koittaa luoda.

Yksi aika helppo tapa, jolla kankaissa voi tehdä kaikenlaista ilman, että tarvitsee käyttää sen kummemmin käsivoimia, on tehdä kankaisiin solmu. Silloin alkuun kun käsivoimani eivät riittäneet kankaassa roikkumiseen kiipeämisestä puhumattakaan, tein paljon juttuja solmun kanssa. Se on aika kiva juttu aloittelijalle. Solmun kanssa voi kokeilla erilaisia asentoja, roikuntoja ja tasapainoittelua:

Solmun päällä voi seistä... tällaisia juttuja tein silloin kun olin ensimmäisiä kertoja ja "tutustuin" kankaaseen, siihen mitä sillä voi ja uskaltaa tehdä. Pitää uskaltaa luottaa siihen, että kangas pitää, sekä tietty omaan kehonhallintaan ja tasapainoon.

 Tällaisia roikuntoja tehdään paljon myös ilmajoogassa. Nautin tuosta asennosta suunnattoman paljon, sillä se pistää veren ihanasti virtaamaan aivoihin ja suoristaa selkärankaa. Mulla on aika paljon ongelmia selän kanssa ja tuon liikkeen jälkeen on aina hyvä olo selässä.

Roikuntaa polvitaipeista...

 Tasapainoilua kankaan päällä. Tuo on aika hyvää treeniä keskivartalolle. :)

Täytyy kyllä sanoa, että olen alkanut pitää liina-akrobatiasta tosi paljon, vaikka alkuun se turhautti mua, kun en pystynyt tekemään mitään. Tuntui, että tuo ei ole mun juttu. Mutta kun voimat alkoivat kehittyä ja huomasin sen suhteen selkeää kehitystä, alkoi tuo ollakin ihan kivaa. Alkuun treenasin ilma-akroa aika harvoin juuri sen turhautumisen vuoksi ja siksi menikin varmaan 8-9 kuukautta, ennen kuin huomasin että hei, mähän jaksan roikkua ja kiivetä! En vieläkään kauaa, mutta se on jo hyvä alku. Pystyn tekemään jo jotain, vaikka aika matalallahan mä tuolla temppuilen. Johtuen sekä siitä, etten jaksa/uskalla kiivetä kovin ylös (koska jos voimat loppuu...) ja siitä, että sellaiset temput joihin täytyy hypätä kankaaseen pää alaspäin (kuten vaikka tuo ensimmäinen), ovat huomattavasti raskaampia tehdä jos ei saa patjasta ponnistaa. Vielä ei vain sellaiseen kykene.

Mutta näillä mennään eteenpäin. Jos jäi jotain kysyttävää tai kommentoitavaa, laita ihmeessä viestiä kommenttikenttään! :)

Mukavaa viikkoa sulle! :)