Hartioille seisomaan

Kiitos kuvaajalle! :)

Tänään ilon aiheenani on hartioilla seisonta. Se menee kerta kerralta paremmin, vaikka kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, olen hieman polvet koukussa. Asennossa on siis vielä hieman hiomista, tavoite olisi päästä suoraksi. Siihen vaikuttaa kuitenkin aika moni asia, kuten esim. se miten jalat asettuvat tuossa olkapäillä. Jos varpaat tai kantapäät ovat liian alhaalla, se vaikeuttaa asentoa.

Vielä olisi siis parannettavaa, mutta olen iloinen, että ylipäätään rohkenen mennä tuonne ylös. Sinänsä se ei ole koskaan rohkeuskysymys ollutkaan, olenhan entisenä (huom. entisenä, lopetin lajin taas, kerron siitä joskus lisää) cheerleaderina seissyt ennenkin hartioilla. Se on kuitenkin siinä mielessä eri asia, että se tehdään kengät jalassa ja usein se on osana pyramidia, jolloin saa tukea kaverista. Ilman kenkiä tasapainon löytäminen on huomattavasti vaikeampaa. Mun on joskus vaikeaa muistaa, että pariakrobatiassa jutut tehdään eri tavalla kuin cheerleadingissä, kun näitä yhtäläisyyksiä muuten kuitenkin aika paljon on. Esim. nousu- ja laskeutumistavat joihinkin juttuihin on ihan erilaiset. Toisaalta, onhan se rikkaus kun tietää, mitä eri tapoja on.

Normaalisti hartioille noustaan seisomaan niin, että pohja koukistaa polvet ja menee ns. gorilla-asentoon. Lentäjä kiipeää käyttäen pohjan nivusia portaana, voin tehdä tästä joskus oman kuvasarjan. Arttu kuitenkin ehdotti vaihtoehtoista tapaa, joka saatiin napattua kuviksi. Tähän seuraavaan juttuun vaaditaan tosi voimakas pohja, itselläni ei olisi toivoakaan toimia pohjana tässä.

Pohja asettuu lattialle vatsalleen ja lentäjä käy seisomaan alaselän päälle. Lentäjä kyykistyy ja ottaa pohjaa hartioista kiinni. Pohja lähtee nousemaan hitaasti ylös. Tässä on tärkeää, että lentäjä seisoo oikeassa kohdassa, jolloin paino tulee suoraan jalkojen päälle (eikä selkärankaan). 

Kun pohja on noussut tarpeeksi ylös, lentäjä voi ottaa häntä käsistä kiinni ja lähteä nousemaan hartioille.

Lopulta pohja siirtää kätensä lentäjän pohkeisiin tukemaan ja tukee lentäjän jalkoja myös päällään.

Lentäjän pitäisi suoristaa itsensä, mutta mulla oli tässä jalat liian edessä ja siksi en saanut itseäni suoristettua. Ehkäpä vielä joskus opin laittamaan ensi yrittämällä jalat oikeaan kohtaan. :D

Kuten näistäkin kuvista saattaa huomata, mulla on aika erikoinen selkä. Siinä on voimakas notko ja skolioosi, ja se aika usein tuo haasteita tekemiseen. Käytännössä eteenpäin kumartuessa alaselän notko pysyy notkona tai on parhaimmillaankin suora, ja siksi keskiselästä ylöspäin pyöristyy senkin edestä. Itse asiassa keskiselän kohdalta selkäranka tekee mutkan ulospäin, joka tekee melkeinpä mahdottomaksi mulle esim. sillan tekemisen. Miten voi taipua taaksepäin, jos selkäranka taipuu luonnostaan toiseen suuntaan? Olen tän harrastuksen myötä alkanut kiinnittää tähän tosi paljon huomiota. Ja muutenkin, koska viimeiset 10 vuotta vähintään olen kärsinyt selkäkivuista melkeinpä päivittäin. Onneksi pääsen maanantaina fysioterapiaan, toivottavasti sieltä saa vinkkejä.

Mukavaa ja energistä päivää sulle! :)