Hartioille seisomaan

Kiitos kuvaajalle! :)

Tänään ilon aiheenani on hartioilla seisonta. Se menee kerta kerralta paremmin, vaikka kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, olen hieman polvet koukussa. Asennossa on siis vielä hieman hiomista, tavoite olisi päästä suoraksi. Siihen vaikuttaa kuitenkin aika moni asia, kuten esim. se miten jalat asettuvat tuossa olkapäillä. Jos varpaat tai kantapäät ovat liian alhaalla, se vaikeuttaa asentoa.

Vielä olisi siis parannettavaa, mutta olen iloinen, että ylipäätään rohkenen mennä tuonne ylös. Sinänsä se ei ole koskaan rohkeuskysymys ollutkaan, olenhan entisenä (huom. entisenä, lopetin lajin taas, kerron siitä joskus lisää) cheerleaderina seissyt ennenkin hartioilla. Se on kuitenkin siinä mielessä eri asia, että se tehdään kengät jalassa ja usein se on osana pyramidia, jolloin saa tukea kaverista. Ilman kenkiä tasapainon löytäminen on huomattavasti vaikeampaa. Mun on joskus vaikeaa muistaa, että pariakrobatiassa jutut tehdään eri tavalla kuin cheerleadingissä, kun näitä yhtäläisyyksiä muuten kuitenkin aika paljon on. Esim. nousu- ja laskeutumistavat joihinkin juttuihin on ihan erilaiset. Toisaalta, onhan se rikkaus kun tietää, mitä eri tapoja on.

Normaalisti hartioille noustaan seisomaan niin, että pohja koukistaa polvet ja menee ns. gorilla-asentoon. Lentäjä kiipeää käyttäen pohjan nivusia portaana, voin tehdä tästä joskus oman kuvasarjan. Arttu kuitenkin ehdotti vaihtoehtoista tapaa, joka saatiin napattua kuviksi. Tähän seuraavaan juttuun vaaditaan tosi voimakas pohja, itselläni ei olisi toivoakaan toimia pohjana tässä.

Pohja asettuu lattialle vatsalleen ja lentäjä käy seisomaan alaselän päälle. Lentäjä kyykistyy ja ottaa pohjaa hartioista kiinni. Pohja lähtee nousemaan hitaasti ylös. Tässä on tärkeää, että lentäjä seisoo oikeassa kohdassa, jolloin paino tulee suoraan jalkojen päälle (eikä selkärankaan). 

Kun pohja on noussut tarpeeksi ylös, lentäjä voi ottaa häntä käsistä kiinni ja lähteä nousemaan hartioille.

Lopulta pohja siirtää kätensä lentäjän pohkeisiin tukemaan ja tukee lentäjän jalkoja myös päällään.

Lentäjän pitäisi suoristaa itsensä, mutta mulla oli tässä jalat liian edessä ja siksi en saanut itseäni suoristettua. Ehkäpä vielä joskus opin laittamaan ensi yrittämällä jalat oikeaan kohtaan. :D

Kuten näistäkin kuvista saattaa huomata, mulla on aika erikoinen selkä. Siinä on voimakas notko ja skolioosi, ja se aika usein tuo haasteita tekemiseen. Käytännössä eteenpäin kumartuessa alaselän notko pysyy notkona tai on parhaimmillaankin suora, ja siksi keskiselästä ylöspäin pyöristyy senkin edestä. Itse asiassa keskiselän kohdalta selkäranka tekee mutkan ulospäin, joka tekee melkeinpä mahdottomaksi mulle esim. sillan tekemisen. Miten voi taipua taaksepäin, jos selkäranka taipuu luonnostaan toiseen suuntaan? Olen tän harrastuksen myötä alkanut kiinnittää tähän tosi paljon huomiota. Ja muutenkin, koska viimeiset 10 vuotta vähintään olen kärsinyt selkäkivuista melkeinpä päivittäin. Onneksi pääsen maanantaina fysioterapiaan, toivottavasti sieltä saa vinkkejä.

Mukavaa ja energistä päivää sulle! :)

Kynttilää ja kylkitähteä

Harmittaa, kun mulla on torstaihin asti niin kiirettä koulun suhteen, etten pääse treenailemaan (kun en ole edes Jyväskylässä). Pahinta treeni-intoa helpottaakseni laitan teille vähän matskua lähipäivien pariakroilusta. Vaikka koen olevani vielä monilta osin amatööri tai parhaimmillaankin keskinkertainen, on kuitenkin pariakrobatia selkeästi mun vahvuus. Olen kehittynyt siinä huomattavasti nopeammin kuin muissa akrobatian osa-alueissa, ja se myös ehkä vetää eniten puoleensa. Vaikka pidänkin akrobatiasta monipuolisesti, on pariakro niitä suosikkeja. Eikä ihme, sillä kyllähän se motivoi, kun huomaa että osaa ja oppii.

Nämä jutut oli mulle vielä jokin aika sitten aika haastavia, mutta nyt kun niitä on innostunut enemmän treenaamaan, ei ne enää tunnu niin hankalilta. En kuitenkaan suosittele kenellekään kokemattomalle näiden kokeilemista vain tämän mun blogin "neuvojen" perusteella, sillä perusjutut pitää ehdottomasti olla hallussa ennen kuin näihin siirrytään. Oikeastaan, en suosittele ketään kokeilemaan mitään näiden pohjalta, koska mä en ole ammattilainen ja saatan neuvoa mitä sattuu ^^ Mutta jos joku haluaa tätä maailman parhainta lajia joskus varovasti kokeilla, niin suosittelen spottereita :) eli ihmisiä jotka varmistaa ja ottaa tarvittaessa kiinni. Meillä ei sellaisia ollut , mutta tarvittaessa patja käy hyvästä spotterin korvikkeesta. Ensin vähän kynttilätreeniä Artun kanssa. Kuvien rajaukset on vähän sinne päin, mutta eiköhän siitä oleellisimman näe.

Kun pariakrossa puhutaan kynttilästä, se tarkoittaa käytännössä näitä parin kanssa pää alaspäin tehtäviä juttuja. Ensimmäisen kynttilän lähtöasentona on lentokone, joka on pariakron perusjuttu. Siirrän kädet pohjan nilkkoihin ja lähden taivuttamaan itseäni eteenpäin, jotta pohja saa laitettua kädet mun olkapäille. Siitä lähden hitaasti nojaamaan painoa pohjan käsille samalla nostan varovasti jalkoja ja alavartaloa ilmaan.

Siellä pysyy. Tuo on lentäjälle siitä helppo, että käsillä saa tuettua aika hyvin pohjan jaloista ja saa paremmin tuntumaa.

Sitten vielä toinen kynttilä. Tämä on aikalailla haastavampi ja olen itsekin oppinut hallitsemaan vasta joitakin viikkoja sitten. Käytännössä tuohon olisi voinut siirtyä tästä edellisestä kynttilästä, kun olisin vaan siirtänyt kädet tuolta pohjan nilkoista ranteisiin, mutta ei saatu sitä onnistumaan joten mennään lattiatasosta.

Lähtöasennossa taas pohjan kädet lentäjän olkapäillä. Nousen pohjan polvien päälle, josta saa takapuolen mahdollisimman ylös. Tämä siksi, että tuonne ylös noustessa ei saa missään nimessä ponnistaa tai se kaatuu yli. Ilmaan noustaan siis hiiiitaaaasti, yksi jalka kerrallaan nostetaan pois tuosta polvilta ja haetaan tasapainoa. Pikkuhiljaa jalkoja voi alkaa suoristaa, kommunikointi pohjan kanssa on taas kaiken a ja o, että pohja tietää mitä lentäjä aikoo tehdä. Tosin kokeneemmat parit osaavat jo hyvinkin sujuvasti kommunikoida ilman sanoja. Mulla ei ole vakiparia joten käytän yleensä ihan perinteistä kommunikointitapaa. :)

Tässä haastavaa on se, että en saa lentäjänä laitettua painopistettä käsilleni, enkä siis voi itse säädellä tasapainoani. Käytännössä tuo pysyy ylhäällä niin, että lentäjä jäkittää paikallaan vaikka mikä tulisi, ja pohja liikuttaa käsiään sen mukaan mihin lentäjän paino kallistuu. Jos lentäjä alkaa itse yrittää korjata tasapainoa, homma kaatuu siihen. Voihan sitä jo ajatuksenakin verrata, että millaista olisi kannatella käsissään kymmeniä kiloja painavaa puupölkkyä verrattuna kiemurtelevaan möykkyyn.



Tasapainoa vaatii myös seuraava liike, joka myös yhdeksi perusliikkeeksi voidaan luokitella. Tämä vaati multa aika pitkän opettelun, enkä vieläkään onnistu siinä ihan kenen tahansa pohjan kanssa. Onneksi Jussin kanssa sujuu. :) Tuo alla oleva on nimeltään kylkitähti. Siihen lähdetään taas ihan lentokoneesta, jolloin siis molemmat pohjan jalat ovat lentäjän lantion edessä. Pohja kääntää toisen jalan varpaat ulospäin, jonka jälkeen lentäjä voi alkaa varovasti siirtää painoa tälle jalalle ja alkaa kääntää itseään kyljelleen. Olen huomannut, että tässä auttaa tosi paljon, kun pohja koukistaa vähän sitä jalkaa jolle paino siirtyy ja samalla työntää vapaalla jalallaan lentäjää hieman, että kyljelle meno helpottuu. Lentäjän käsi tukeutuu pohjan jalkaan ja siinäpä sitä ollaan. Kunhan lentäjä muistaa pitää vartalon suorana (ettei lantiossa ole taittoa), ja alemman jalan lattiaa kohden, tuon pitäisi aika hyvin pysyä. Eikä haittaa jos se kääntyy vähän sivuttain, se on ihan normaalia.

Mä en oikein ole vielä päässyt sinuiksi sen kanssa, kuinka yksityiskohtaisesti kerron näistä tempuista. Jos siis luet tätä, niin kommentoi ihmeessä sitä, haluatko että kerron vähän miten noi jutut tehdään, vai laitanko vaan kuvia ja kerron ympäripyöreästi. En ole tätä suoranaisesti opettavaiseksi blogiksi ajatellut, koska itsekin olen vielä amatööri, mutta mikäli joku sitä toivoo, voin kertoa vinkkejä jotka olen itse kokenut hyviksi tai muuten, että miten joku homma tehdään. Kuvien perusteella voi kuitenkin olla vaikeaa hahmottaa sitä, miten hommat tehdään, joten pieni selitys voi olla paikallaan. En tiedä, kertokaa te.

Loppukevennykseksi laitan tähän vielä videopätkän, jossa minä ja Jussi harjoitellaan yhtä sarjaa jonka olin hetkeä aiemmin oppinut ohjatulla pariakrotunnilla. Yritin siis Jussille selittää, mitä siinä pitää tehdä, mutta enhän minä osannut kovinkaan hyvin pohjan osuutta selittää, kun olin tehnyt tuota vain lentäjänä. En siis osannut antaa kunnon ohjeistusta, ja niinpä sitten jälkeenpäin videolta huomasin virheitä, joiden vuoksi tuo loppu ei oikein meinannut ottaa onnistuakseen, mutta onneksi näistä oppii. Ja hei, onnistuihan se lopulta! :)

Ps. suosittelen katsomaan kuvan pienenä, koska siinä on surkea laatu. (Ei sillä Mira, että haukkuisin sun puhelimen kameraa  ^^ kiitos kun kuvasit! <3 )
pps. Edit: Video jostain syystä kiukuttelee, eikä ainakaan mobiililaitteilla näy. Tietokoneellakin takkuilee, selaimen vaihtaminen saattaa auttaa. Ja jos on joku nero joka keksii miksi tuo kiukuttelee niin vinkkejä otetaan vastaan :)